Tuotesijoittelulla tarkoitetaan tuotteen tai palvelun sijoittamista osaksi mediasisältöä niin, että se istuu sisällön kokonaisuuteen osana artikkelia, tv-ohjelmaa, elokuvaa tai tietokonepeliä. Tuotteen sijasta myös sen logo tai mainos voi olla tuotesijoiteltavana.

 

Tyypillinen esimerkki tuotesijoittelusta on James Bondin auto: katsoja odottaa näkevänsä Bondin käyttävän urheiluautoa, mutta usean erimerkkinen auto voi täyttää tämän ratkaisun. Elokuvan tuottaja kilpailuttaa automerkkejä, jotka saavat rahaa vastaan näkyvyyttä elokuvassa tavalla, joka ei sodi elokuvan luonnollista kulkua vastaan.

 

Tuotesijoittelu on maksullista ja siinä mielessä se rinnastuu mediamainontaan. Käytännössä Suomessa tuotesijoittelu on usein kuitenkin niin pienimuotoista, että suurin osa tuotesijoittelusopimuksista on jonkin tavaran tai palvelun saamista kuvauksiin ilman, että tuotantoyhtiön täytyy hankkia tai vuokrata niitä omasta budjetistaan – näin ollen rahaa ei vaihdu kumpaankaan suuntaan. Kansainvälisesti tuotesijoittelumarkkinan koko oli yli 3 miljardia euroa v. 2007 (PQ Media).

 

Tuotesijoittelulla on pitkät juuret: jo Jules Vernen kirjassa ”Maapallon ympäri 80 päivässä” mainitut liikenneyhtiöt maksoivat pääsystä tarinaan. Myös Suomessa jouluisin nähtävässä Frank Capran elokuvassa ”Ihana elämä” nähdään National Geographic –lehden kappale maksua vastaan. Nykyään tuotesijoittelun määrä kasvaa paljon nopeammin kuin mainonta keskimäärin, sillä erityisesti USA:ssa yleistyvät laitteet, joilla kuluttaja voi hypätä mainoskatkon yli.

 

Useimmin tuotesijoittelua käyttävät tuoteryhmät ovat autot, alkoholi, kulutuselektroniikka ja matkapuhelimet, joista jälkimmäiset ovat nykyään miltei kaikissa isoissa Hollywood-elokuvissa tuotesijoitussopimusten kohteena; tällöin myös markkinoijilla on kehittyneet osto-organisaatiot. Tuotesijoittelun tehon mittaaminen on huomattavasti mediamainontaa vaikeampaa.

 

Tuotesijoittelua koskevat tarkat säädökset, jotka ovat uudistuneet Euroopan Unionin av-direktiivin myötä yhtenäisiksi EU:n alueella. Tuotesijoittelu ei siis ole sama asia kuin tekstimainonta, jolla tarkoitetaan tuotteen tai palvelun mainitsemista mediasisällössä ilman perusteltua journalistista syytä.

 

Piilomainonta on televisiotoiminnassa kielletty – eli katsojalla on oltava mahdollisuus tunnistaa sisällöllisen ratkaisun kaupallinen intressi esim. lopputeksteissä - eikä tv-ohjelman sponsori saa vaikuttaa sponsoroidun ohjelman sisältöön niin, että sillä olisi vaikutusta televisiotoiminnan harjoittajan vastuuseen tai toimitukselliseen riippumattomuuteen. Tuotesijoittelua ei saa myöskään käyttää lastenohjelmissa. Suomessa tuotesijoittelun laillisuutta valvoo Viestintävirasto.

 

Tuotesijoittelulle läheistä sukua on lisensointi, joka on hieman kuin tuotesijoittelu väärinpäin: mediasisältöjen, kuten elokuvan tai tv-sarjan hahmoja tai visuaalisia tunnisteita voidaan sijoittaa muuhun ympäristöön, esim. elintarvikepakkauksiin.