Design on kaikkea muuta kuin pintaa. Se on tunnelmaa ja tuntuma odotussalin sohvalla. Se on vaivatta soljuva ostokokemus rautakaupassa. Se on myyjän kalvosarjan innostava tunnelma. Se on sovituskopin lohduttava tuoksu. Se on hikisen kouran ote virvoitusjuomapullon ympärillä. Se on uudistuneen ilmeen synnyttämää pörssiarvon nousua.

 

Kun puhumme designista, puhumme brändin sielusta. Sielu tekee brändistä tunnistettavan yksilön. Sen avulla brändistä tulee tunteita herättävä, omaperäinen, helpommin lähestyttävä ja rakastettava. Ja kuten tiedämme, tämä on edellytys sille, että brändi myy.

 

Vaikka sielu luo pohjan fiiliksille, sitä ei luoda fiilispohjalta. Sen pitää pystyä kiteyttämään 2000 tuntia johtoryhmätyöskentelyä kynnysmaton kuviointiin. Brändille ei ole paikkaa eikä aikaa, jolloin designia ei tarvittaisi. Ihmiset haistavat sieluttomuuden, ja se näkyy kassavirrassa. Erotuksena ihmisistä brändillä ei ole sielua syntyessään. Sille on luotava sellainen.